Eilisistä reeneistä.

Halpalla oli joku agenda. Se kolme tuntia pillitti autossa ja keräsi painekattilaa poksahuskuntoon sillä mielin että hakuhomma oli suora jäljennös hakukokeista. Osansa tekee se, että neitinakupekka on tyystin karvaton ja sitä paleli varmaan ihan helekkaristi vaikka manttelin sisällä köyröttikin. Mutta siis, tuuli ei ollu mitenkään navakka ja Halpan etsintä laiskanpuoleista. Se kyllä reippaasti kipitti maalille, möykkäsi puuta vasten seisoville ja kasvonsa peittäville maalimiehille, mutta vain ensimmäisen ilmaisi reippaasti mulle. Toista se ei vaivautunu ilmaisemaan ja kolmannella huus ko sumutorvi että alappa tulla jo siitä viiden metrin päästä. En tiedä oisko sitten pitänyt ottaa esim yhellä maalilla ja se onnistuneesti koska näin jo autosta otettaessa että nyt on pottukattilat tulella :D. Siksi lähinnä tuumin tuommoista hupailuhommaa. Voipa olla että koska ite en ollu tosissani, ei ollu Halppakaan

(pitäis jossain vaiheessa kirjata ne tavoitteet mitä kokoustettiin tuossa pari vkoa sitten..)

Siirille olin alunperin ajatellut ottaa vain makkararinkityylistä käyttäytymishommaa, mutta oltiin sen verta lähellä tietä että vaihdoin suunnitelman ihan helpoksi hauksi. Maalimiehet kävelivät samaa polkua ja ripottautuivat n 20 m polulta ja 50 m välein metsään. Siirillä oli selkeet nuotit heti ku päästiin uralle. Suunnittelin päästäväni sen irti joka maalilla erikseen, mutta kun sen hönkä oli sen mukaista niin päästin heti. Samantien se sinkos pikkuvaljaat vilkkuen vikalle maalille josta toki aloin hulluna ränkyä sitä veke :D. Musta kun se selkeesti otti hatkat. Daa! Onneks Marika karjais että täällä se on maalilla ja sitte olinki jo taas järkevänä :D. Maalimiehen tykönä rauhotuttiin, nappasin neitin kii ja palattiin polulle. Keskimmäiselle maalimiehelle mentiin hihnassa ja kun ipana pongas jäljen se alko ihan hurjana vetämään sinne suuntaan. Koska Siiri on Siiri, en päästänyt ihan samantien vaan halusin nähä että sanooko se mitään turhauman kautta ja sanoihan se. Pieni turhautunut viu, samantien hihna irti ja palkaksi maalille <3. Tosi hienosti käyttäyty siellä kun muistutti. Kolmannelle maalimiehelle myös lähestyminen kiinninäisenä ja sitten kun haju näytti nostavan nokkaa ylös, pentu irti. Kovasti työsti polun toiselta puolelta asti hajua. Määrätietoisesti se haarukoi lähteen ja loppumatka jäljellä. Ihailtavaa pikkupennun ongelmaratkaisukykyä. Vikalla maalimiehellä se oli näteimmin. Lopuksikaan ei tehnyt mieli hyppiä ketään päin että ihan nappisuoritus.

Seuraavalla kerralla jos on raksaetsintää, Sipsi saa jäädä kepon kanssa kotimiehiksi. Se on sen verta haasteellinen jo Halpalle että tahon kävässä ison ja viisaan kanssa kaksin :D

Kiitos reenikamuille, oli kylmää mutta kivaa