Isänpäiväviikonloppuna harrastettiin maakuntamatkailua. Äitin herätessä työyöstä ja isän tehessä perjantaipäivän ahkeroinnit, suunnattiin kohti Koillismaata ja toista mummolaa. Ahkeroitiin äitin kelekka kyytiin ja nautiskeltiin isänpäiväkaakut ja tortut mummolan porukan kanssa. Sitten ajeltiin iltaa vasten Rovaniemelle lumisateen saatellessa meitä. Maaginen vuodenaika on taas täällä ja meikä tykkää, hulluna!!
Lauantaiaamuna nuot alottivat loppurupistuksen äitin kelekan kanssa. Ne koitti selittää mulle että nyt menee pitkään ja että en voi alumiinisilpun takia mennä talliin seuraksi. Meikä että no voi harmi, ja käänsin kylkee sängyssä. Yöllä kahen aikaan ne kömpi sisään uurastuksen päätteeksi ja annoin niille tilaa. Sunnuntaiaamu valkeni edelleen lumen keskellä ja mummolaan tuli vieraita. Emilian kanssa hengailtiin hangessa ja poseerattiin, tuumin että ompa kiva olla huomion keskipiste.
Poseerasin hangessa vastoin parempaa tietämystä, mikä muhun oisi hetken kuluttua iskemässä.
Yhtäkkiä tunsin tassujen alla jotain kovaa ja lumi alkoi muuttaa muotoaan. Lumen keskeltä paliastui punaisilla naskaleilla varustettu lumppari. Meikä oli että mitä hittoa
Onneks sitä palleroa pääs karkuun, kun se ei ollu oikein varustettu maasto-ominaisuuksilla. Naureskelin vahingonilosena, että onneksi lumi pysyy pihalla, eikä tuu sisälle asti. Mutta kuinka väärässä olinkaan :). Se lumipallo nimeltään Niki seuras mua ko hai laivaa :D :D :D
Se tuli istuu meikän viereen ja tokas, "sä ja mää ollaan nyt kavereita". Eipä siihen jääny paljon sananvaltaa ko alta puolivuotias noin käskee
Tää tyyppi oli selkeesti kattonu tappajahaita!! The JAW
Äiti ja isi nauro mulle että jos susta tuntuu yhet tommoset naskalit tuskalta, niin kuvitteleppa sitten ko oot ite äitinä, että miltä tuntuu ku noita leekoja löytyy hyvässä lykyssä kuuelta pikkupiraijalta sun nisien tienoilta. Meikä oli että..
Epäilen että se oli läppä ja jatkoin elämää :D. Nujuttiin Nikin kanssa ihan huolella ja päivä meni nopsaan.
Neljän korvilla näin taas vanhuksia kun ne tulivat tallista pihalle kumma virne naamalla. Mentiin ulos ja kärryn päälä oli äitin rojekti.
Ohan se melko mairittelevaa että kelkka on saanu värinsä mun mukaan <3. Venniin oli satanut niin paljon lunta, että siellä pystyi tekemään testiajoja liki 30 kilsaa. Vuorotellen ne ajoivat ja neuvottelivat ja ajoivat ja neuvottelivat. Mä neuvottelin Vennin lumipalloista ja niitten vapausrintamasta. Ihan kaikkia palloja en kerenny tuhoomaan, mut melkein. Tervetuloa Talvi
Kommentit