Halo uinuu koiranunta tossa selän takana. Välillä tietokoneen tuulettimen hurinan katkaisee vieno "vup vup" uneksinta, huokaus ja maiskutus. Takana on jälleen kerran ollut työntäyteinen viikko.

Retki alkoi iskän kesälomahommilla ja tietysti niihin kuuluu pienen porokoiran elämän väritys. Tosin ekat lomapäivät sujahti kivasti mummon ja jessen lenkityshommissa. Jessellä on perhana vaan turhan pitkä toi jojo minkä päässä se killuu, ko meän pieni koiruus ei pääse ihan näykkäysetäisyydelle. Mutta kovasti on yritetty. Hauskan nopeasti tuo reilu 10 vuotias mummosta mustasukkainen pystykorvauros hyväksyi että samalla lenkillä pyörii myös tämä söpö koiranpentumme. Miksipä ei hyväksyisi, tuon olennon kasvoja kun katsoo, tekee mieli heti rapsuttaa ja paijata ja syöttää kuutio nakkeja :)

Tästä alkaa vaaleanpunaisen nesun pieni seikkailu. Eka lomapäivä meni isännän nukkuessa ja Halon vahtiessa unta, tänäyönä on toisinpäin <3

Päivähoitorutiineissa on mm mummun vetoa ja Jessen villahousujen metsästystä

Eräältä lenkiltä löytyi mieluinen lelu, jonka mummo suurempia ajattelematta otti sitten mukaan ipanalle. Lelu olikin hetkeä myöhemmin hieman epäkunnossa käytävän matolla. Tommonen vanupallo ei kauaa kestä kun tosissaan leikitään!

Karavaani jatkui kohti Kuusamon mummolaa. Halon prinsessapiirteet pääsi esiin kukkasia haistellen.

...kuten myös pienen porokoiran piirteet, siankorva suussa odottamassa "ainamyöhässä"-vanhuksia autoon.

Vanhusten suunnistaessa, tuskin tiesivät minne, meidän pieni Halo-neito oppi hieman jopa haukkumaan poroille..vielä se ei oikein luonnostaan irtoa, mutta into on kova noita söpöjä sarvipäitä kohtaan.

Autosta pihalle ja lonkkaa toisen eteen. Kohti kivoja kuusikoita ja vaaratilan niittyjä.

Puuportaita myöten kohti satumaata.

 

Rakkaimmat olennot vihdoinkin samassa kuvassa, jommalla kummalla oli kokoajan jatkuva kiire säntäillä pitkin kanervikkoja :)

Portin takaa löytyi ikävanaha tila, missä on joskus asustanut ilmeisesti myös oikean rotuisia olentoja. Halon löydöstä päätellen!

"ihan mitä vaan, mutta tää on MUN!"

Kiva tila, mutta nyt on jo kiire kohti seuraavaa kulttuurikohdetta.Joko mennään?

ei vielä, hetki kauneutta ja sitten.

Kurkien perässä ajeltiin kohti ikävanhoja kalliomaalauksia.

Melkein perillä, järvellä jossa aika seisahtui entisestään. Haloa kiinnosti enempi tuo rapina männyn latvuksesta.

Järven rannassa patsasteltiin hetki, jonka jälestä matka jatkui kohti kallioita ja maalauksia.

Melkein perillä, Halo hokas pelin hengen, ei niinkään kiinnostavaa. Ei puukeppejä mitä heitellä, ei kalanperkkuujätteitä mitä tonkia, ei muitten koirien tuoksuja mitä haistella, ei Jesseä mitä pureskella, ei sorapenkkaa mitä revittää ylösalas, ei nakkeja eikä juustoja. Eli ei mitään mielenkiintoista.

Joku seinämaalaus, plää ei kiinnosta kato itte en aukase silimiä mennään jo anna nakki!

Tuo possunenä tietty voitti tämän ajankulutuskisan ja kohti lähtöpaikkaa kävi matkamme. TUU JO SIELTÄ KUVVAAMASTA!

Portailla äiti kerto vielä jotain salaisuuksia tyttöjen juttuista. Katseesta vaan voi arvata järkytyksen. Kohta vois kokeilla olla puhumatta aiheesta niin juoksut vois alkaa.

Paluumatkalla syötettiin vielä muita metsän eläimiä jotka tuntuivat myös kärsivän polttavasta kuumuudesta. Sakua hymyilytti, kun tarjottiin mustikoita..ILMAN SOKERIA! Eihän ne kelevannu!

Auringonlaskua seuraten painuttiin yöpuulle, jota on muuten nyt jatkunut yli 24h. Välissä käytiin hieman jalkeilla, mutta muuten pentupentu on kiskonu hirsiä oikeen olan takaa. Tarpeiden tekoonki pitää houkutella juustolla ja nakeilla :D

Aamusta vaihdettiin mummolaa, matkalla käytiin vähän käsipohjauinnissa Posiolla.

 

Kellon käydessä kolmea, pieni ipanainen nukkuu koiranunta ja näkee kauniita unia kauneimmista asioista ja ihmisistä :) .