..pitkästä aikaa, ainakin Halon mielestä. Oi sitä onnenpäivää, kun ipana tepasteli autosta tutulle pihalle, morjensti Jesseä, riepoi hanskoja, teki kakat keskelle palkintonurmikkoa ja näki Mummoa, Jukkaa ja Lauraa + liutaa muita ihmiskavereita mitä ei ollut nähnyt AINAKAAN viiteen vuoteen! Hetki latailtiin neljän seinän sisällä, mutta sit kävi käsky mallinhommiin ja kepinheittoon, nimittäin vanhukset oli hankkinu jonku pitkän tötteron kameraan että possunenästä sais vielä tiukempia rajauksia! Mallina oli tietty meidän aina valmis ja kaunis ipanamme Halo!

 Tällä hetkellä pikkuapina vetää hirsiä omassa yksiössään olohuoneen lattialla (olkkarin pöydän alla) ja välillä kuuluu vup-ääniä, kaiketi näkee unia mukavasta päivästä :)

 "Tä, ai miten niin edessä. Ite ovat rakentaneet ton kiviläjän väärään kohtaan"

 "Tä, ai tästä meinaat ajaa, ekkö voi kiertää?"

 "Kannatteeko se tuonne asti juuri niitä kameroja raahata? Oon täälä ylempänä kylläkin.."

 "Se keppi lens tonne alas, käy ite hakeen!"

 Joskus naureskeltiin ystävämme Markuksen kuvalle Paulatuk nimisestä asuinkylästään, missä huskyn sekoitus istuskelee tundralla itikoiden ympäröimänä ja näyttää ihan pölähtäneeltä. Halo koittaa matkia kyseistä kuvaa ja keräilee itikoita parhaansa mukaan ympärille. :)

 Jossain vaiheessa ipana aina katosi johonkin. Sattumalta nuo pystyt korvat sen viheriöltä paljastivat..no mitäpä muuta tekemästä, kuin ruohoa popsimasta. Ilmeisesti viimesyksyinen lammasfestivaali opetti Halolle että kun on lammas, ei tarvitse totella enää ketään?

 Sit me vaan hengailtiin!

 Ja tsigailtiin kauniita maisemia yöttömässä yössä!

 

..Muutama kuvatus vielä ku Juho rossas pyörällä vähän.

 

..täältä tähän, sihteeri-isännän aamuherätys ois sit klo 7 ja nokka on suunnattava kohti Leviä..No lomallahan saa valvoa (ja joskus arkenakin!)