Halpan kanssa käytiin korkkaamassa meän haku-ura kokeilemalla haun peruskokeen pimeäosiota. Lähtökohat ei ollu ehkä ihan kohillaan kun oli koko päivä jouduttu ressaamaan tärppinarttu-hoitouros järjestelyiden kanssa, mutta hyvillä mielin Halppa alkoi hommiin. Meän vuoromme oli viimeisenä juoksuista johtuen.

Talutin Halpan ensin alueelle ja löysäsin koiran irti n. 50m? ennen testaajaa ja ratamestareita. N. 10m? päähän piti sitten koira jättää odottamaan, että laadin etsintäsuunnitelman. Laitoin valjaisiin jo valot päälle ja jätin Halpan makaamaan valjaitten tykö. Mua jänskätti hurjasti että kuinka se lähtee sieltä lipeämään, mutta mitä vielä <3. Nätisti ipana ootti kun kuuntelin sääntöjen kertaamisen, kyselin tarvittavat kyssärit ja laadin etsintäsuunnitelman. Sitten sain hakia hienosti odottaneen neitin ja lähettiin käveleen alueen kulmalle.

Mulla oli alkuunsa laadittuna kohtalainen etsintäsuunnitelma, mutta takarajalle päästyämme mun suuntavaisto/muisti/joku oli mennyt vinksalleen enkä enää pysynyt siinä. Alue tuntui kahden sadan kilsan kokoiselta ja en tajunnut käyttää ratamestaria apuna. En oikeastaan tiennyt että häntä ois saanut käyttää enemmän apuna, joten enimmäkseen siihen se töppäsi että ite koitin sekä suunnistaa, kävellä, että seurata koiraa. Halppa löysi kolmesta maalimiehestä yhden heti alussa ja kaksi jäi maastoon. Nurkkamaalimiehen masun yli Halo oli juossut, muttei ollut hoksannut.

Kovasti ipana työsti aluetta ja se juoksi varmaan viis sataa kertaa alueen ristiin rastiin, mutta mun tuki puuttu kokonaan. Halossa siis ts. ei ollut vikaa, mutta mun onneton pääni sotki kaiken. Tympi kyllä suoranaisesti ihan kammottavan paljon kun ajeltiin kotia. Ei siksi että koe meni mönkään, mutta siksi etten kyenny luomaan Halpalle onnistunutta suoritusta ja sen hirmuisesta ahkeruudesta ei sitten noussutkaan maaleja :(.

Ennen koetta mua jännitti hirmuisesti, mutta sitten kun hoksasin ettei testaaja pure ja ratamestarit on mua varten niin jännitys häipyi. Tämä oli meän ensimmäinen kokeemme ja seuraavaksi koitamma päästä ihan suosiolla päiväkokeeseen nyt kun on vähän hajua, mistä tässä hommassa on kyse. Meillä ei ole koskaan jääny maalit nousemati ja mää lähin tuohon testiin ihan varmana että me onnistutaan. Luotin siis Halppaan kuin kallioon, mutta maasto ja pimeys olis vaatinu ehottomasti sen että mää oisin tukenu koiraani. Jospa sitä viisastuisi sitten seuraavaa kertaa varten ja tosiaan tajuisi käyttää ratamestaria apuna kun hän sitä varten on olemassa. Muistaispa tän sitten jahka meitä onnistaa toisen kerran päästä kokeeseen. Niin ja se, että oletin Halpan tarkistaneen vimosen kulman ko se pyörähti alueen ulkopuolella ja kaarsin ite sivurajalle ilman kulman nuolentaa. Sinnehän se yks maali sitten jäi. Että paljon on tällä ihmisellä opittavaa näistä kuviosta :D

Seuraavan aamun kuva <3