Herätyskelloon nää ihmiset ei heränny, vaan mun piti herättää
Autossa mua meinas nukuttaa ja isosti. Onhan se rankkaa muita herätellä, vaikka itelläkin nukuttais
Äiti toimi kartturina. Minä koitin kovasti kysellä että mihin ollaan menossa. Torinoon kuulema
Olin aivan ?
Koiria oli ihan pirusti, minä että mistä näitä sikiää
Piti isin vieressä käpöttää kun jänskätti niin kovasti
Mun matrix-kamu Kuru oli kans äipän koira. Sillä oli semmonen Vink-vanks-lelu, joka kuulemma helpotti töhöttämiseen. Mun töhöttämiseen ei ainaskaan helpottanu se remmi, mikä oltiin pantu kaulan ympärille :D
Ja kun pannoista tuli puhetta, määki tahtosin tommosen nimikkopannan. Mutta siis Halo-nimellä. Oispa siisti
Onneks siellä oli muitakin nahka-apinoita joilla paleli <3
Mun äiti oli ihan taitavana. Ei kompastellu mun päälle ja nuin
Musta oli ehkä hankalinta toi remmi kaulassa. Olin aika varma että äiti koitti hirttää mua. Iskä sano että oisin voinu juossa ite ihan reippaasti, niin ei ois tarvinu näyttää kidutetulta :D
Raisa ja Aksikin oli tullu turisteiksi
Ihmettelin, että miks toi ukko mölläs mua. Mun piti seissä kärsivällisesti ja kuunnella mitä se sannoo :D
"Kovin kevytrakenteinen. Mittasuhteiltaan oikea. Kaunislinjainen pitkänomainen pää. Kookkaat korvat. Kapea runko, kevyt raajaluusto, hyvät kulmaukset. Makaava karvapeite. Kovim vaalea kirsu. Kevyt liike. Ystävällinen luonne" = H
Kyssyin äitiltä että kenestä se puhhuu, minusta muka :). Tuomari oli todennu lopuksi, että kirsun pitäis tummua. Eeeh, äiti kuulu vaan huikkaavan ettei taida tummua
jostain syystä mua väsytti ihan Hirvittävästi kun mentii kotia. Tai no, ei me ihan kotia menty. Mentii Tyrnävälle Ellaa moikkaamaan.
Kaikki kuvat näyttelystä
Kommentit