Viisaampina edellisistä reeneistä, päätettiin Halolla koittaa väsytystaktiikkaa. Edellisillä kerroilla ipana on ollu siipiään vailla ja on paineistunu omaan hiiteensä ko on nakattu valjaat niskaan. Nyt Halppa sai valjaat niskaan ja lähimmä tarpomaan linjaa pitkin. Kuljeskelimme suurinpiirtein parikymmentä minuuttia ja palailimme autoja kohti, kun ipana rauhottui. Maalimiehet olivat menneet piiloon ja rauhassa lähimmä kattelemaan ensimmäistä maalimiestä. Sieltäpä se löytyi, kannon nokasta. Hienosti Halo muisti mitä pitää tehdä ja eka palkan jälkeen kipitti hakemaan minut. Sitten rauhoituttiin yhessä ja suunnattiin kohti seuraavaa maalimiestä. Sama homma, nätti ilmaisu. Viimeseksi maalimieheksi meni makoilemaan Kirsi ja mua vähän jännitti että mitenhän käy. Hienosti kävi kertomassa mulle että maaaaalimies löytyi.

Taas on semmonen fiilis, että kehitystä tapahtunut. Saapa nähhä mitä ens viikko tuopi. Halo ei saanut tänäaamuna kuin kuivat nappulat, joten nälkä varmaan on. Pieni lapinporokoirahan EI voi syödä nappuloita ilman ruokaöljyä ja lihasotkua!

<3
Kiitos reenikavereille