Ripa ja kumpparit on tänään 10 vkoa ja se se on hulja ikä siinä missä kaikki muutkin <3

Elo alkaa täällä Alppimaisemissa tasoittumaan pikkuhiljaa. Yöt ja päivät menee ilman kakkoja paperille. Vahinkoja toki saattaa sattua leikin tiimellyksessä, mutta hipaisusta ei oteta. Oma nimi on ihan ykkösjuttu ja tänne-käsky kans. Kontakti on hivelevän sievä kun toinen napittaa minisilmillä ja mininokalla mua. Halolle Siiri on edelleen ilmaa, tosin ne luut mitä Siiri syö, on saatava ehdottomasti kuin myös pienemmän ruoka :D. Pihalla leikki on vapautunutta ja leppoisaa. Autoilu menee mallikkaasti Halpan kanssa peräkontissa, tosin häkki ois aika kova sana kun toi takakontti on vuorattu kivalla materiaalilla, jota on tosi kiva syyvä :D

Halpan treenit tänään oli kolmella maalimiehellä. Maalimiehet olivat menneet tien yli joten pitelin Halpan kiinni ekalle jäljelle asti ja kun neiti nosti kunnon metelin niin lupa lähtiä heltisi. Ilmaisu oli varmaa ja äänekästä :D. Toista maalimiestä varten palattiin tielle ja ipana pongasikin toisen jäljen polulta muttei tahtonut mennä hakemaan sitä maalia. Päästin irti kun hakuhan se päätehtävä on, joten ipana kävi nappaamassa tuulen tuomana kauempana olevan maalimiehen ja ilmaisi sen hienosti. Viimeistä (eli keskimmäistä) maalia Halppa lähti ajamaan takajälkeä pitkin. Njäh taitava ipana. Hämmästys oli tosin suuri kun ajettuaan takajälen hokas, että ollaan siinä pisteessä missä äsken löysäsin sen irti :D. Kolkkimaalikin nousi hienosti ja varmasti.

Siirille reenattiin toki autoilua ensteks, sitten autossa hengailua ja sitten makkararinki, joka otettiin kaks viikkoa takaperin ekaa kertaa. Nytpa neiti ties jo sylistä laskettaessa mikä on homman nimi ja kipitteli ihmiseltä toiselle tänne-käskyn perässä häntä rusetilla viuhuen. Ällön reipas penikka <3.

"Katso!"

Äitin siivouskaverilla on ollut kovin kiireinen aamu