Kauan sitten asui maalla pikku tyttö villi,
Lompolonkulman kauhuksi häntä kutsuttiin.
Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,
epäilykset kohdistui heti Halokeeniin.
Voi herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!
On hyvä ettei Halokeenei ole enemmän.
Sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei, sing duu-dul-dei,
sing duu-dul-dei sing duu-dul, duu-dul-dei.
Kesäkeittopataan teki kerran sukelluksen Halokeeni,
mut jäi kiinni hörökorvistaan.
Se on hyvä - isot korvat esti tulehduksen,
mutta kulho päässään hän joutui sairaalaan.
Voi herranjestas, minkälainen...
Halokeeni sai ajatuksen kerran toukokuussa:
lipputankoon kiskaisi isoveljen hän.
Api kiikkui ylhäällä kuin käpy kuusipuussa;
sieltä näkee varmasti paljon enemmän.
Voi herranjestas, minkälainen...
Kaikki Halokeenimme temput historiaan jäävät,
niistä silmät pyöreinä nytkin puhutaan.
Arestissa aikoinaan hän istui monet päivät
mutta kiltti ollut ei edes silloinkaan.
Voi herranjestas, minkälainen...
Kommentit