Eilispäivänä iskä ja Make ja Juho suuntas vuortenvallotushommiin ja me äipän kaa lähettiin kamerakaulassa tallentamaan ruskaa ja ajoa.

Muutama tunti vierähti kivasti revittelemällä ja puunkappaleita tuhoomalla. Välillä piti mennä äipän tykö kiljuen että "Mulla on keppi hampaan kolossa, ota se poisa".

Kallion reunalla piti nuitten keppien kanssa olla vakavana. Ei tohtinu sipsuttaa varpaillaan, vaan oli parempi lähestyä reunalla killuvia kepinraatoja sahapukkiasennossa :)

Melkosia hurjimuksiä nää kaverit, kattoin mallia ja tehin perässä

Sen verta hurjaa hommaa toi, että yhellä pyörällä alko juoksut. Meikä vaan että elä huoli, kyllä ne mennee ohite. Neljän viikon päästä hyvällä lykyllä :D

Syväsen päältä näki kauas ilman lintutorniin kiikkumistakin.

Välillä äiti hilas mut ihan kylkeen kiinni. Veikkaan että sitä pelotti noitten homma :)

Sannoin että; juokse nääki keppien perässä niin unohtuu vahtaaminen. Sit mä hajin sille puusta kunnon rangan. Kieli keskellä suuta värkkäsin, vaan löytpä sopiva :D

Oli taas aika siistiä, olla ulkona ja kaikkee

Vaikka äiti onki aika persjalkanen tyyppi, niin sen sylistä näki kauas. Ainaki jos ois ollu oikeeseen suuntaan :D :D :D

Illalla tapahtui sitten ihan surpejänskää. Iskän ehotuksesta ne pakkas nakit taskuun, veti mehtäkamppeet suurinpiirtein niskaan ja soitti puhelun.

"Pääsetkö hetimiten Venniin?" "Joo hyvä"

Ajeltiin Hiluksilla mettään ja Juho ootteli siellä meitä. Mut jätettiin autoon ja nää mittaili maastoa ja tuulen suuntaa. Sit iskä ja Juho lähti kävellen poispäin. Meikä että mitä hittoa nyt tapahtuu ja protestoin autossa. Aikansa ooteltuani äiti otti mut autosta ja nakkas mulle erit valjaat päälle. Sit se kysy multa että missä isi. Meikä että no tollo ekkö tajuu ja pinkasin suorilta mettään iskän ja Juhon tykö. Äiti saapu puoli tuntia myöhemmin paikalle ihan läkähtyneenä ja loisti ko hangon keksi. Meikä ei tajunnu mitä se siinä kiilsi, mutta kai mä jottai oikein tehin. Tehinpä muuten saman neljä kertaa, helposti, niinko oisin tehny ennenkin. MEIKÄ!

***

Sitte ihmisraportti. Suunnattiin tosiaan mettään mielessä hakuharjoitukset. Hiutale onneks veresti vähän muistia, kun edellisestä isommasta kerrasta on aikaa. Halolle on tehty muutama helppo harjoitus niin että toinen meistä on mennyt piiloon ja tuulen alta haettu. Jokainen kerta on menny salaman lailla nappiin. Nyt haettiin vähän isompaa aluetta ja niin että "pappana" on jokin Halolle vähän tuntemattomampi.

1. Kimmo ja Juho menivät piiloon, kohtuu lähelle ja tuuli painoi hajua melkosella volyymillä kohden. Nakkasin Halolle valjaat niskaan ja kysyin missä. Samantien ilman epäröintiä ipana pinkasi poikain tykö ja olin vähän että aijjaa, mihin se meni :D. Halohan ei osaa ilmaista, joten piti vain luottaa että siellä se on.

2. Seuraava harjoitus olikin vähän hankalampi, ei Halolle vaan minulle. Pojat menivät reilumman matkaa jemmaan ja me lähimmä Halon kanssa taas tuulen alapuolelta ehtimään. Halo nousi lähtöreunasta suoraan oma-aloitteisesti jäljelle ja poikain kävelyreittiä suoraan eksyneitten tykö. Tässä ongelmaksi nousi se, että mulla ei ollu hajuakaan että missäpäin ipana tai poat on. Nousin sitten epävarmana itsekkin polulle ja huutelin Haloa tykö. Sieltä se laukko viivasuoraan mun luokse ja kysyin että missä pojat. Alue oli niin iso ja laaja, minä epävarma ja Halo jo tehtävänsä suorittanut niin se tyytyi vain haistelemaan määrättömästi sitä tätä ja tuota. Siinä vaiheessa soitin Kimmolle että missä ovat ja että onko Halo jo käyny sielä. Olihan se :D.  Mun epävarmuus poistui ja lähettiin lähemmäs Kimmon antamia koordinaatteja. Olin käyny ihan vieressä, tietty, mutta mistäpä sitä ihmispolonen mitään haistaisi. Sitte Halolta kysymällä missä, missä, löytyi pojatkin. Tästä viisastuneena sovimme erilaisen lähestymistavan seuraavaan harjoitukseen.

3. Juho meni pikkaisen supistetummalle alueelle, jotta me saisimma luettua koiraa paremmin. Sovittiin, että kun Halo löytää Juhon, antaa Juho palkan ja riisuu valjaat. Tästä tietäisimme, että ipana on löytäny eksyneen ja voisimme paikallistaa kyselyllä eksyneen. Tämä ei ehkä mene taiteen sääntöjen mukaan, mutta ilmaisun puuttuessa, teimme näin. Pirskales sentään, sehän toimi. Valjastimme Halon ja kysyimme että missä Juho. Muutaman hajukierroksen tehtyään ipanasta ei näkynyt jälkeäkään. Jatkoimme matkaa kohti aluetta ja huusimme Halon takasi. Iloinen valjaaton ipana revittää kohden ja kieli lipoo että anna nakki :D. Kysymällä missä ja mene, Halo näytti meille Juhon paikan. Siistiä!! Juhon mukaan Halo oli loppupätkän kulkenu hänen kävelyreittiään pitkin.

4. Kerta oli periaatteessa helppo, mutta ipana varmasti väsähti jo hitusen. Samalla kaavalla edettiin, että valjaat pois, nakki naamaan ja ihmiset eksyneen tykö. Halo taas vilahti jonnekkin ja huusimme kotvan päästä takaisin. Tuli vähän semmonen o'ou-olo, kun ipanalla oli vielä valjaat niskassa. No eipä auttanu muu kuin kysäissä uudelleen että missä Juho on. Sinne se taas meni, vilahtaen ja seuraavassa kutsussa ei ollu enää valjaita päällä. Meän saapuminen Juhon luo oli vähän työstämisen takana. Halo kyllä tiesi missä Juho on, mutta ei jaksanut oikein enää viedä meitä perille. Harjoitus päätettiin kuitenkin siihen, että pongattuamme Juhon, kävelin Halon kanssa tuulen alapuolelle ja etimme Juhot siinä viiden metrin säteellä uusiksi. Juho kertoi kävelleensä siksakkia määränpäähän ja Halo oli vetässy ensin suorilta Juhon tykö ja sitten lähteny takajälkeä tarkistelemaan.

Matkalla autolle sitten annoin Halolle luvan vapaa ja se otti kauhiat kiitolaukat ja lähti määrätietoisen näköisenä revittämään alarinteeseen. Ilta oli jo pimennyt, mutta jostain sieltä kaukaisuudesta näky porotokan peräpeilistö. Onneks hännänaluset on valkoset, että oli mahkut nähä. Kauhealla karjasulla TÄNNE, TÄÄLTÄ, ipana palas meän tykö. Varmaan raukka parka sai sydärin kun niin palkeilla karjasin. Vaan tuli takaisin pieni taitava otus.

Mukavaa hommaa tuo. Vielä kun pääsisi järjestettyyn toimintaan että tulisi nuo toimintatavat kutakuinkin oikein. Ilmasu myös seuraavana reenauksessa. Halolle taitaa sopia haukku, sen verran se osaa sillä irrotella :D

Kaikki kuvat. Etisinnöistä ei ole kuvia kun oli hämärää ja pimiää jo