Njaa. Enneku kerron päivästä, kerron mitä tuo talon kodinhengetär teki heti aamutuimaan. Aamulla se lorvi niin pitkään, että tuli kiire pakata mun kamppeet ja silloin millon on kiire, silloin saapuu möörfin mister kyllään. Jokainenhan tietää, että tietokoneen lähellä EI syödä, EIKÄ juoda, mutta äitiltä kannattaa kysästä että onko se koskaan kuullu mansikkasoppakiellosta. Eppäilen. Meinas ensin ettei kerro isälle, mutta aion heti juoruta lipomalla näppiksen vasenta reunaa non-stoppina. Ehkä toi pohjaanpainunut capslokki jostain kertois.
Mutta asiaan.
Tännään ajeltiin aamukahaville tonne Essolle ja kappas kummaa, pihalla oli koira-autoja. Nimeni ei ole turhaan Halo ja aloinkin soitella suutani, vaikka kaikki koirat oli autoissa. Lähinnä keskittyin falsettiasteella huutelemaan sen toisen Halon perään, mistä oon kuullu. Mentiin mettään ja jujun nimi oli se, et ootettiin autossa ja sit ku päästiin autosta, juostiin ensin kuus kertaa eessä olevan koira-auton ympäri ja sit kartotettiin Lapin läänin kokonen alue. Äitiä hävetti ko juosta rallatin siellä ja täällä, mutta mitäs laitto mulle liivit niskaan. Sillon ETITÄÄN, ei syyvä makkaroita lauman muilta ihmisiltä. Oon aina tottunu olemaan isossa ihmisporukassa, joten mun oli suunnattoman vaikia tajuta, että miks pitäs juosta niitten kykkivien ihmisten tykö, kun maastossa on hetki sitten menny n. 2 kriljoonaa koiraa. Vähitellen ko oli männynkävyt sudittu ojoon, tajusin että jaa niiiiiiiin nakkiautomaatteja, kerätäämpä kolehti. Tässäpä kartta meikän lähestymistaktiikasta. Aika Taitavasti haravoitu, eikö :D.. Toi on poimittu meikän kepsistä
Perkinleon Pertta eikäkö Gopplos BeMine eli Bertta oli iso (Halo-mittakaavassa) , mutta rauhallinen. Se koikkelehti nakkiautomaatin luota toiselle ja oli tosi taitava
Tuossa kuvasaldo. Äiti ei jaksanu kuvata mun aikana, ko musta muka pitää piettää silimillä kii. Ai miks muka :D.
Ainiin, meinas unehtua. On ollu siistii olla maailman ainoo Halo, mut nyt on ehkä kaksin verroin siistimpää ko tossa poppoossa on toinenki Halo. Voi joko totella tuplasti kun ihmiset huutaa jompaa kumpaa, tai sit voi viattomasti vedota siihen ettei tiä ketä milloinki huudetaan. Oli muuten hubaa, pistelin Halon Beauceron karvat solmuun. Halo, Halo, Halo, Halo.. Tässä me
Äiti puhu et mun pitäs malttaa. Ai mitenkä ja milleen. Oon tottunu muutaman kerran haravoimaan hektokilsan kokoisen pläntin jossa on ollu kaks ihmistä eksyneenä, ni ei kait nyt makkararinkiin jaksa keskittyä. Ootan innolla sit sunnuntaikävelyjä ja kaikkee yhessätekemistä.
t. Halo Nopsajalka
Kommentit