Reenit menivät hyvin ja oli mukavan kompakti porukka. Halolle supiteltiin autossa, että nyt pitää olla oikein taitava tyttö ja olihan se!!
Reenin suunnittelin niin, että se ei olisi kovin leveä, mutta etäisyyttä maalien välillä sai olla. Maalihenkilöt kävelivät polun toista puolta (keltainen jälki) ja poikkasivat minun ja ipanan polun läpi. Minä ja Halppa (punainen jälki) kävelimme polkua ja sen reunaa. Ylimenokohat oli merkattu hyvin, jotta pystyin seuraamaan ipanan reaktiota törmätessään jälkeen. Halo oli kiinni polkupartioinnin aikana. Ekalle jälelle osuttiin ja Halo otti mallikkaan seisoja-asennon. Kovasti olisi tahtonut mennä, mutta minä kysyin että mikäsielläon, kerro, sanohaukkumalla, onko siellä joku. Ilmaan kajahti hölmistynyt kiljunta: ÄITIMETÄSSÄONIHMINENÄLÄVÄRKKÄÄVAANPÄÄSTÄ ja päästinhän minä vapaaksi. Ilmaisut sujui nappiin ja ipanalla oli hauskaa. Toisen maalimiehen jälen yli sama kaava. Ensin metri yli jäljestä ja sit hölmistyny palaus maalimiehen tarkalle jälkelle. En liikahtanut mihinkään ja pienen pienestä kehoituksesta sai neiti karjastua TÄSSÖNNYTMENNYTOINENIHMINENANNAPPAMUNMENNÄ ja annoinhan minä <3. Myös toinen ilmaisu tuli mallikkaasti.
Huh huh
Kommentit