Simppa ja Halo kävi eilen pitkästä aikaa reenimässä.

Siirille ihan perus sunnuntaikävelyä edelleen jotta mörköily saa siedätyshoitoa. Jännä se on tuo pikku kakara, kun ollaan hommissa niin ollaan hommissa. Ei sillä reeneissä mikkää möröt hypi silmille, vaan maalimiehet pitää ettiä kun ne kerta kadonneet on. Toinen oli piiloutunut ylärinteeseen ja toinen pikkuruisessa möksässä ovi aukisena. Kumpikin löytyi ilman kekkulointia <3

Halpalle oli ekstrakiva treeni. Smartin ja Heron isäntä oli käyny kaivamassa lumiläjään luolanpoikasta ja lisäksi oli kelekankäyttömahollisuus.. siis koirille, ei ihmisille :D. Halpalla oli kaks maalimiestä, joista toinen oli piiloutuneena lumiluolaan ja vielä niin että oviaukko oli ihan ummessa lohkareilla. Toinen maalimies oli ajellu holtittomasti ees taas pellolla ja ilmeisesti kelkan simahettua kävelly ojan pohjalle lämmittelemään. Lumiluolamaalin Halppa pongas alkuunsa hämmentyneenä. Haju tuli mutta mitään ei näkynyt. Sitten se päätti tarkentaa hajua ja päätyi lumiläjän viereen. Selkeästi huokosesta oviaukosta puski hajut läpi kun neiti alko siihen malliin hyppelemään, kaivamaan ja hillumaan. Sitten se muisti et joo, olihan mulla ne apujoukotkin ja kiirehti ilmasemaan reippaasti. Yhessä sitten kaivettiin maalimies esiin ja Halppa sai palkan.

Toiselle maalimiehelle lähettiin kävelemään pellon keskistä kelkan jälkeä. Aika pian Halppa kipitti meitä vastaan ja kaarsi sinne suuntaan minne kelkka oli viimeks menny. Ei sillä nokka sevonnu kakstahtisen hajusta, liekkö tuttua hommaa :D. Kelkan läheltä se ei käyny nappaamassa jälkeä, vaan ihan ilmasta tarkensi maalimiehen sijainnin. Hienotaitava.

Erilaiset reenit on kyllä ihan huippuhomma koiranlukutaidon suhteen. Sen verta Halpalla on jo toimintamalli selkäytimessä ettei se hätkähdä hankalia maalipaikkoja, vaan ilmaisee jopa paremmin ne.

Meän ipanat <3