Tämän kertainen reenipaikka oli melkoinen, motarin ja lenkkimetsän välimaasto ja ajattelin jo että mitähän tästä tuleepi. Alensin roimasti vaatimustasoa, sillä Halo oli jo ympärillä liikkuvista koirista hämillään pelkästään istuessaan autossa. Otettiin Niinan kanssa yks varovainen ilmaisureeni ja se meni yllättävän hienosti, eikä mun tarttenu kutsua.. Tosin pikkasen epäilyttää että se lähti jotain hajua seuraamaan mun tykö ja sitten vahigossa hokas että ai niin äitihän se tossa napottaa.

Tän jälkeen meni Niina piiloon puupinojen taakse ja Halo koikkelehti mutapaakkujen, risujen ja keppien perässä. Koittipa saaha asvaltistakin irtoomaan palasia. Wheee. Noo olin suunnitellukkin niin että maali on pällihelpossa paikassa, että ipanalla on mahkut "vaikeasta" alueesta huolimatta löytää. Aikansa se saikkasi hajun perässä, vaikka Niinaan oli näköhavainto jo parinkymmenen metrin päästä aukealla kun oltiin :D . Juoksipa ipana jopa ohikin maalista, varmaan 20 sentin päästä :D. Palasi kuitenkin takaisin ja nautiskeli palkkansa hyvillään.

Ei ihan het tommoseen paikkaan uudestaan. Itellä on semmonen olo että pitää olla korvat selässäkin ja liikenteen melu, lenkkeilijät ja triljoona koiraa tuo liian ison haasteen Halon hommiin. Mutta kokemuksena ihan ok. Haloa oli mielenkiintoista havainnoida, että kuinka paljon tulvivat muiden koirien hajut, sekä muu virikkeellinen ympäristö saa aikaan sijaistoimintoja, kuten riehuntaa ja rilluttelua.

:D

Pitää mennä vaan tiukukauppaan ostamaan uus kulkunen. Se jäi jonnekkin tonne pöpelikköön