Käytiimpäs Siirin kans kolaamassa Ousan nikkorataa auki eilen iltapäivästä. Koko 4 tuntinen oltiin irti ja puuhattiin omia (Halppa oli äipän kans hakureenaamassa). Täytyy kyllä kehua ipanaa, aivan mahtavasti pysy alueella, käskystä tuli paikalle yleensä HETI ja JUOSTEN! Tietty asiaa auttoi paljon taskussa muhineet nakin ja juuston palaset, mutta siltikki. Välillä Sipsi käväs vähän sivummalla hakemassa sopivia neppailtavia juttuja, mutta hyvinkin nopeasti hipsi samaa rataa takas muutaman metrin päähän puuhasteleen omiaan. Paikalla olleet ihmiset kävivät nopsaa tutuiksi ja lumipalloja jahdattiin urakalla, myös lähipuskan koivunoksat keräsivät pienet naskalihampaat näppärästi ympärilleen ja koivunoksat sai kyytiä :D Taitava pieni, oli itellekki suuri helpotus huomata, etteipä tuota pientä eläintä pahemmin tarttenu vahtia vaan ipana ite vahti ettei katoa kovin kauas. Kaikista pienin paikalla ollut ihminen tosin hieman jännitti, mutteipä tuokaan kauaa jaksanu kiinnostaa kun oli tärkeämpääkin tutkittavaa.

Kotosalla on mennyt myös tää viikko kivasti. Halon kans oma kämppä sijaitsee nyt makuuhuoneen puolella ja Halon läsnäolo tekee Siirin olosta paljon helpomman kuin molemmat eristettyinä omiin oloihinsa. Aamut on sujahtaneet kakkalenkillä hienosti, pyynnistä tulee pyllistys ja tyhjennys :D Sen jälkeen jaksaakin hyvin odotella sen 8tuntia mitä ihmiset ovat poissa kotoa.

Myöskään ihmisten kotiinpalu ei tuota enää järkyttävää haukkukonserttia,vaan hieman hiljaisuutta treenattuaan Siiri oppi odottamaan hiljaa ja nätisti palkkaa ja kehuja <3 Sisäsiisteys on myös jo opittu ja selvä juttu, pyyntöä tulee ihmisille hädän tullen eikä vahinkoja ole sattunut piiiiittttkkkäääänn aikaan!

Taitava ipana, ja HYVIN ihmisläheinen otus. Iltaisin kun veto katoaa, Siiri tunkee iholle ottaan nokosiaan ja odotteleen että valot sammuu. Puss, kohta taas nähdään.