Koikkaloikka
Alakkonää mua?
Ai et, no piä tunkkis :)
Taikarumpulan Halamanterin 1,7 vee pose
Ja sitten vähän asiaakin. Viikonloppunahan otimma muutaman reenin tuttuakin tutummalle maalimiehelle, johon Halo tais tuumata että: "Et nää äiti tota päästä hukkaan, ei siis jaksa ettiä :D". Tästä viisastuneena löimmä muutaman viisaan pään yhteen tiistain reeneissä. Halolle ei siis voi ottaa liian helppoa, eikä liian vaikeaa, mutta mitä sitten. Miten mitottaa tolle rääpäleelle semmonen reeni, että se onnistuu, eikä lähe lippatukkana viilettämään pitkin Haukipuasta.
Alueena oli iso hiekkamonttu, reunoilla mehtää, kolme maalimiestä jemmassa. Halolle nappasin valjaat niskaan montun reunalla ja päästin irti. Jos nyt pieni dominon-värinen lapinporokoira voi olla maltillinen kesken hopusti_jokapaikkaan-juoksun, niin sitä Halo oli. Vaikka etäisyyttä tunnetusti tuli nopsaan, malttoi pieni Halamanteri kuunnella mitä äiti kentän toiselta kulumalta ränkyi :D. Ensimmäiselle maalimiehelle ehin aika lähelle, Halo kävi hakemassa nakit ja HAU käsky raikasi nakin vähyyden vuoksi. Pientä epävarmuutta, maalilta irtoamista ja Tänne-kehotuksesta tykö. Missä-käskyllä sitten näyttö ja uus palkkaus.
Toinen maalimies oli sekin helpossa paikassa, luulisi. Samaiseen puskaan oli pesiny koko haukiputaan koppelokanta, joten Halpalla oli hitusen tekemistä ihmiseen keskittymisessä. Ihanaa omata tommonen järkähtämätön ipana, joka ei hätkähtäny JÄTÄ_SE_LINTU_RAUHAAN-huudoista vaan jatko hommia. Tässäkin piti vähän muistuttaa että mitä pitää tehdä kun nakit loppuu.. Tulihan se luo ja näytti nätisti. Kolmannen maalimiehen keikka oli paras ja puhtain. Ipana koikkelehti perille, vetas nakit naamaan ja koikkelehti mun tykö, ilman tänne-huutelua. Taitava pieni lapsi.
Mitä tekisin toisin, en just nyt mittään :). Minusta reeni oli just soppelisti mitoitettu ja onkin jännä nähdä miten seuraavalla kerralla käy.
Olin varmaan vähän euforiassa, mutta Kirsi mitä tuumimma seuraavalle kerralle.
Kiitokset reenikamuille.
Kommentit