Viimeviikolla arkena, hokas lauma kaksjalkasia että mikä ettei pongata talven kaunein päivä ja viedä meät nelijalkaset ulos. Poroja ei näkyny, joten tyydyimme jahtaamaan toisiamme. Tarun kansiossa lisää kuvia

Minkan kans aloimma Matrix-hommiin heti tuoreeltaan

Itelle meinas vaan käyvä vanhanaikaset ku en muistanukkaan miten tiputaan takas alas :D

Jeppe jahtas Keppoa

Keppo jahtas mua

Ja mä Minkaa ja Saagaa

Minkan kans meinas tulla keskustelua, mutta tyydyttiin enimmäkseen vaan huutamaan toisillemme suoraa kurkkua

KEuliiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, niinko iskän kelekka

Välillä piti tsekkailla että kaikki oli niitä ketä pitikin :D

Oli ne :D

Meikä on kuullu sanonnnan, että joskus pienimmät jää jalkoihin. No toteutin sitä sanontaa parhaalla kattomallani tavalla :D

Iltapäivästä päätettiin häippässä Minkan kaa, ko ei saatu olla rauhassa mun äitin tulkkaamiselta

Juostiin kuuhun asti :D

***

Perjantai-iltana suuntasimme sitten Rovaniemelle jonne mun oli kuulemma jäätävä ku vanhukset suuntas kohti lapimpaa, eli Luostolle. Talvi on kuulemma tullut vihdoin niin, että soppii viijä noi tunturimodit ja tyttömodit vähä testihommiin. Tai no iskän parempi peli on vielä ilman sydänleikkausta niin otti ton vanhuksen alle.

Jos mulla oli talven kaunein päivä koirakavereitten seurassa, niin vanhuksilla oli talven kaunein kelekkapäivä tunturissa.Porukkaa oli (isot kuvat niin kauan ku offroadi toimii ja voi valkata pienempää) . Tässä kuvassa iskän kelekka on monttu aukisena, ko se meni katon kautta ympäri.

Mutta eipä aikaakaan kun oltiin taas menossa

Äiti oli onnistunu a) jättämään kelkkansa kiinni mettäautotielle b) sen jälkeen löytämään jänkän, mistä sano että pois ei oo lähtemistä, ennenku toinen tassu nousee maasta. Siellä se oli kuulemma veivannu reilu kaks sataa kilosta menopeliään hikiselässä toista tuntia. Vaan alko kallistuskulmat löytymään

Äiti kerto jälkeenpäin, että oli moinen sompaaminen aiheuttanu elämää suurempaa hengästymistä. Mä vaan kerroin, että ois läähättäny niinko minäki aina.

Lunta oli ollu kuulemma niin paljon, että yks askel eteen, kaks taaksepäin oli ollu etenemismalli

Tässä vielä muutama huippukuva

Illan päätteeksi sain seuraa. Ihan heti en tajunnu että mikä tää vaaleempi dominokoira on :D

Enkä vieläkään :D

Sit alko hahmottuun, että sehän on Sulo, keskikokonen snautseri, iskän veljen emännyyven koiruus

Piti heti näyttää kuka on kuka. En oikein ymmärrä että miks me muka nukuttiin yö erillään ko ois oltu varmasti ihan rauhassa :D

 

Nyt ihan kohta ja justiin pihalle. Aurinko paistaa ja lumihanki kutsuu <3