Perjantaina pakkailtiin kamppeet hiluksiin ja lauantaiaamuna ennen kukon kiekasua, suunnattiin kohti Raanujärveä. Siellä meitä odotti hieno kylätalo Loimu keittiöineen ja majoitussaleineen. Halo oli suunnattoman järkyttynyt kahdeksasta koirasta samassa salissa ja pikkuipanan korvat skannaili huoneen menoa ahkerasti.
Odoteltiin kouluttajaamme Minna Lumiraetta saapuvaksi ja alkuun olikin sitten teoriapläjäys kun odoteltiin että reenialueen tietä lingottiin ajokuntoiseksi. Pelipaikoille siirryttyämme otettiin eritasoisesti reagointiharjoituksia, koiran kokemuksesta riippuen. Oman vuoromme tullessa, käytin Haloa irrallaan riehumassa jo isosti tallatulla alueella. Sen jälkeen saavuille autojen tykö ja Halo oli kokoajan hollilla eikä sinkunu mihinkään. Otin Halolle puhtaalla alueella ilmaisuharjoituksen niin, että maalimies oli kohtuu lähellä, puun takana. Ipana muisti mitä pitää tehdä ja juoksi taitavasti hakemaan mua. Sitten oli vuorossa meän reagointi ja ihmeitten aika ei ole ohi. Pyysin nätisti Haloa olemaan mun lähellä ja kun annoin luvan, juoksi ipana maalimiehen tykö. Sieltä se sai sovitusti muutaman nakin ja Tadaa, ipanan lamppu syttyi ja se juoksi hopusti mun tykö. Tilanne, jossa ipanan nakit loppuu on jotenki suloisen hupaisa. Hetki sitten pyllyä heiluttanut hännänvispaus lakkaa ja ipana hätkähtää että "mitä_mun_nyt_piti_tehäkkään". Oikein säpsähtää ja sitten sinkoaa mun tykö :D. Sitten otin Halon taas ihan lähelle ja annoin luvan mennä etsimään seuraavaa. Nätisti juoksi maalimiehelle ja nakit saatuaan lamppu taas syttyi. Tällä toisella maalimiehellä mun piti hihkassa tänne, koska Halo ois varmasti lähteny tsekkaamaan siitä eteenpäin jatkuneen jäljen. Näyttö toimi hienosti.
Periaate on sekä Halolle, että minulle selvä. Ilmaisu on lähtenyt hyvin reenautumaan, mutta mutta. Pitää varmaan ottaa hurrrrjasti paljon vielä noita pelkästään-ilmaisu-harjotteita. Se kun ei ole yhtään sanottua, että Halo tulisi mun tykö varmasti, vaan jos Haju on Ihana, ipana tarkastaa sen ensin. Sitä en ole koskaan kokeillut, että tulisiko se sitten jossain vaiheessa mun tykö ilman tänne-käskyä. Puhtaalla alueella siis menee ongelmitta, tallotulla virikkeet on liikaa. Mutta kaiken kaikkiaan hienosti meni lauantain reenit.
Sunnuntaina sitten oli meidän isomman etsinnän vuoro ja se olikin sitten kirjaimellisesti sitä :D. Halo ootteli autossa omaa vuoroansa
ja kun se tuli, lähdimme talsimaan kohti alueen rajaa. Selkeästi kävi selväksi, että ipana ei ole meikästä ressaavaa tyyppiä, vaan hoitaa omat hommansa. Löysimme Minnan odottelemasta alueen rajalla ja saimme kartanlukijaksi Marian. Tsekkasin kartasta alueen ja kerroin suunnitelman. Pientä epäselvyyttä oli alueen takarajasta, joka sitten jäi tarkistamatta kun käsitin että alue alkaa vasta pellosta. Noo, eipä Halo ollut moksiskaan meikän epävarmuudesta vaan tuhisi menemään liivit niskassa. Kovasti se alueen poikki kävellessä ilmaisi keskivaiheilla jotain, mutta eipä sit ihmisrukka tiedä, miten tuuli käypi. Olin kovasti epävarma, sillä meän alueen toinen sivuraja kulki poroaitaa pitkin, että mitä Halo tekisi ja missä kohden puskassa tämä poroaita kulkis. Käveltiin kuitenkin kohti tätä aitaa kun se puoli piti saada myös tsekattua. Jossain vaiheessa sitten kartturi/tarkkailija totesi, että nyt voidaan kääntyä, että aletaan olemaan niin lähellä aitaa ja mehän koko kööri käännyimme. Halo nohevana tsuppaili menemään ja teki hommia. Kovasti nenä nousi, mutta en antanu sille lupaa lähtiä kun en ollut varma kuinka kaukana maalimiehet olivat ja halusin puhtaan alueen takia ottaa ilmaisua mukaan. Aikamme kuljettua radiopuhelin rahisi: "Te ette käyneet tarpeeksi reunassa ja me ollaan ehkä alueen ulkopuolella". Meikä että voi itku ja ajattelin antaa Halolle pikkusen hengähystauon ja otin liivit poisa. Onneks mukana oli viisaampi Minna, joka sanoi että liivit takas, Halo tekee hyvin töitä. Ajattelin itse ettei ipana ikinä suoridu tommosesta urakasta, kun kaikki aiemmin tehdyt harjoitukset on ollu murto-osa tuosta :D. Palailtiin sitten ipanan kanssa takaisin rajalle, ja Halo onnistui löytämään maalimiesten jäljet ja näppärästi jäljesti perille. Oli mukava nähä miten ipana toimi <3. Se kipitti häntä rupelilla maalille ja nätisti nautiskeli muutaman nakin. Sitten taas pienokaisen lamppu syttyi ja se singahti mun tykö ilman kutuntaa. Sitten saikin ipana ruhtinaalliset nakit kun mentiin näytölle. Parhautta!!! Eivät porot häirinneet ja ipana jaksoi. Sitten maittoi lumipallojen pyydystely ja yleinen kekkulointi.
Sunnuntaipäivän lopuksi oli vielä pihapiirissä etsintää. Toisen maalin olin itse asettanut suorapalkalla, sillä arvasin että Halolle voi tulla onkelmaa sen sorttisessa paikassa. Toisen maalimiehen asetti Minna ja sen sijainnista minulla ei ollut tarkkaa hajua. Käveltiin rakennuksen reunaa ja minä luottavaisin mielin käpöttelin Halon perässä. Eipä ollu immeinen talon reunalla kyhjäämässä, vaan muutama metri talosta kiven takana. No ipanapa löytää jemman ja pikkukehotuksella tulee kertomaan mulle siitä. Sitten kiersimme toisen rakennuksen ja Halo kyllä selkeästi havainnoi varaston ovenraosta tulevan hajun. Ovet aukaistessa sisältä paljastui jännittävä maailman ja ipanan pasmat meni vähä sekaisin. Lattialla oli niin kovin mielenkiintoisia tuoksuja, ja nurkassa kököttävällä maalimiehellä oli omituisesti ääntelehtivä peto sylissä :D, että maalimies ei oikein kovasti kiinnostanut. Annoin ipanan rauhottua ja haistella rauhassa ja sitten kysäisin että missä, kun kerta rääpäle oli ihmiset jo pongannu :). Löytyihän ne ja nakit maistui.
Kaiken kaikkiaan opettavainen viikonloppu. Halo toimi epätyypillisesti, eikä singonnut kilsan päässä, vaan kuunteli ja oli tarvittaessa lähellä. Uskomatonta. Onkin kiva mennä tiistain reeneihin kattomaan mitä ipana on päässään prosessoinut.
Koko homma oli Halolle rankka, sen näki siitä miten flegmaattisena ipana makasi koko sunnuntai loppupäivän, automatkan ja vielä nytkin maanantaiaamuna, kun tätä naputan :D
Ihan tulee ilontippa linssiin kun kattelee pienokaista. Nämä kuvat on ottanu Minna Lumirae
Kommentit