(sihteeri kerkes kirjottaa pitkät tarinat, mutta painoi väärää nappia ja kaikki hävis tuhkana tuulee, joten kuulemma tää ois sit tiivistetty versio)
Iskän kanssa suunnattiin pihalenkin jälkeen jonnekkin markettiin. Meikä oli vähä ihmeissään ko siellä hais muut koirat. Mutta markettihan sen piti olla, oli myytävänä ruokaaki ja kaikkee
Iskä sai täytettäväksi jokku paperit ja minä että, Voinko auttaa jotenki?
Se marketin täti oli oikein mukava kun se mulle raataili. En oikein ihan kauheesti osannu auttaa sitä paperihommissa, kun mun silmät oli ko mopon lamput. Se täti oli muuten mahtava, mutta ei se tota niskaa oikein osannu rapsutella. Jotenki nipisti yhessä vaiheessa
Hommat oli sen verta tylsissä kantimissa että mua alko jotenki kummasti ramaseen :D
Edellisen kuvan jälkeisestä ajasta ei oo kauheesti muistikuvia kun päätin että sama nukkua kun mitään ei tapahu
grllgrllgrllgrll krooh
Heräämistä piti kuulemma buustata herätyspiikillä. Itehän oisin voinu koisia vaikka aamuun
Automatka tuolta paikasta kotiin oli muuten aika kauhee. Tuntu että ois ollu jossain sumussa kun ei nähny mittään. En ees osannu kävellä suoraan puhumattakaan siitä että oisin edenny jos joku ei ois taluttanu. Automatkan jaksoin seistä, mutta kotia päästyä nukuin sohvalla, kunnes mut kannettiin omaan petiin. Mun silmät oli kuulemma ko mopon lamput. Äiti silitteli mua väliin päästä että oisin muistanu räpsytellä. Tai kai se äiti oli, ainaskin siltä se kuulosti
Tulokseksi sain silmistä kirkkaat, ja lonkat ja kyynärät lähti arvioitavaksi 0 ja A. Mun isi oli ihan tosi taitava. Oli löytäny jopa hiusmurtuman, joka osoittautui sitten ravintokanavaksi luuytimeen. Harvoin näkyvissä nuo kanavat, sanoi akuutin täti. Totesin siihen että sitäpä varten tässä laihiksella oltukki, että näkisittä ja oppisitta. Mutta tässäpä net lähemmin :D
Kyynärät
Lonkat
perjantai, 29. helmikuu 2008
Kommentit