Tiättekö rakkaat lukijat..
Eiks noin oo tapana sanoa, jos on oikeen julkkis ja koko maailma on polvillaan sun kirjotelmien eessä. No kuitenki. Meikä on taas ollu sahara- ja vesinokkaeläinhommissa. Tää Åulu on siisti paikka noin niinku tietty omana kotina ja sit siks kun täälä on jo kesä. Musta on kohtuu siistiä nypertää suuhun tota vihreetä juttua mitä on tullu lumen ja loskan tilalle. Kai se on vissii sitä ruusaa, mistä Jörö puhu.
On vähä semmonen olo tuolla vihreessä jutussa istuessa, ettei oikeen malttas muutaku vouhottaa
Jörö kerto mulle, että sekään ei koskaan kuljeta perille asti keppejä, koska siittä on tärkeetä pitää huolta ihmisten kunnosta. Ton mä sanon perusteeksi seuraavalla kerralla ko mulle veisataan siittä, että en saa kuletettua keppiä herra ja rouva johtajasusien kouraan.
Musta on järjenvastasta kesken riehunnan alkaa niinko treenaamaan. Oon ottanu sen periaatteen että ihmisten on tehtävä työtä et mä liikun ja teen jotaki. Iskälle kyllä tehen vaikka ruusasta kultaa..
Koska yleensä siittä hyvästä saan kyllä melkosen mesevät palkinnot
Eilen oli aika siistiä. Tossa vesijutussa pysty käveleen ilman hillumista eikä heti upottanu
Isi sano että meri näyttää joskus siniseltä ja joskus punaselta siks ku aurinko värittää sitä. En kehannu sanoa ettei auringolla oo käsiä, annoin vaan sen pitää olettamuksensa. Joulupukki on olemassa, mutta en oo koskaa kuullu et aurinko niinko värittäis jotain
Hempeilyä sanon minä!
Lopuks noi keksi ottaa näyttelyreenit.
Se tuntu vähä niinku ois harjattu, joten mä annoin olla ja seisoin nätisti
kas näin.
Kommentit