Aamutuimaan, kukonlaulun aikaan, kun haukotuskaan ei ollu vielä sammunu, hypättiin ooppelin kyytiin ja suunnattiin nokat kohti Leviä

Lohinivassa Make tarjos mulle, iskälle ja äitille kahvit. Juotiin saksalaistyyliin, kahvilan pihassa omista kannuista. Äiti vielä käytti wc-tarjontaa hyväksi, moukka!

Äiti koitti hörsiä mun kahvit, sanoin että tää kippo on meikän!

Levillä mä vahin selustaa ja tein se rutiinilla. Yks ohimenevä ketale totes vaan että onpa reipas koira, kun ei pelkää pyöriä. Meinasin tokassa sille että oon kasvanu kelekkojen ja enduroitten parissa, että jopot ei tunnu palio missään, mutta jätin sanomatta kun en saanu siltä ees rapsutusta.

Meillä ei äitin kans ollu muuta ajoneuvoa ko jalat. Rinteestä ihhailtiin tuntureita ja iskää ja sen kamuja ko ne viiletti alamäkkeen. Mäkin viiletin pari kertaa itteni vinhaan niskalenkkiin ja yllättäen äiti huus pilli punasena louhikon keskellä, että NÄTISTI. Olinhan mää, niinko aina!

Mäen päälle päästyämme alko tutunnäköstä porukkaa lappaa hissistä.

Asettelin ne mun kahtapuolta että oltas oikeen siistin näkösii

Tää porukka on muuten siitä kohteliasta jengiä, että kaikki on niinko sävysävyyn. Suurinosa on dominoita ja joissaki punasta vivahetta. Käy meikäle!

Tässä on Mun isi, pätmänTimo, Juho, Make, Tiitsa ja Tommi

Yks keikka mentii päälle niin, että oltii semmosessa koirankopin kokosessa, mutta hiton paljo vauhikkaammanolosessa kapistuksessa. Iskä anto ensin meikälle tukea

Ja mää sit jeesin tota pupupöksyäitiä.

Toisella kiipikerralla ylös, löysin paikallisteeveen lähetyspaikan.

"Taikarumpulan Halo tässä päivää. Levin rinteillä nähty sarvieläimiä.. Menen paikalle tarkastamaan tilanteen"

Ei ollu muuten uutisankka vaan POROJA! Meikä tsiikas aijjan välistä etten näkis vaan näkyjä

"Äiti tuu kattoo, heti, HOPUSTI!"

Oli ne niitä, poroja. Äitiki tunki kirsonsa aijjasta läpi ja haisteli

Loppuaika meniki sitte enemmän tai vähemmä tämmöstä seuratessa <3

Siisti elämä, vaikka oonki nukkunu tän päivän. Ihan ilmoitusluontosena asiana vielä, talvi tulee taas!!