Hyi, kerta!

Saa nähä tuleeko kirjoittamisesta mittään, kun on nakkivarustus niin kohmassa!

Ei mulla muuta mutta <3

Ipana joutui tänään tositoimiin kolmen maalimiehen kanssa. Tälläkertaa jaoimme niin, että jokainen maalimies hukkaantui erikseen ja rauhottuminen välissä. Tuumimme myös että josko koittaisi niin että lumipalloja heittelisi ensin ja sitten kun tulen paikalle, rauhottuminen ja palkkaaminen nakkien kera. No mitäpä tekee pieni raitanokka. Kirsi oli jemmassa ensimmäisenä ja Halo koikkelehti jälkeä pitkin eksyneen perään. Katoin ensin että no piru, sehän ampuu suoraan jälkeä pitkin, mutta ipana oli kuulema vetänyt suorilta maalista ohi ja koukannut tuulen tuoman viestin. Kun pienen ja vakavan lapinporokoiratytön päähän on iskostunut toimintamalli maalimiehen löytyessä, silloin ei edes lumipallot mene nakkien ohite. Halon ilme oli hupaisa kun nakit tulivatkin viiveellä. Seuraaville kahdelle maalille palkattiin suoraan.

Kirsin jälkeen otin Halon kiinni, ja rauhassa käpsimme aloituspisteeseen. Löysäsin tirppanan irti ja Halo juoksi nenä pystyssä toisen maalimiehen tykö. Homma on ihan selkeesti pihvi sanoisi Halo, tai pikemminkin nakki.  Nätisti Halo nautti vaivanpalkkaa, vaikka maalimies istuikin pusuetäisyydellä. Tämän jälkeen palailimme yhdessä aloituspisteeseen ja päästin Halpan irti.

Kolmas maalimies oli piiloutuneena pienen rakennuksen portaiden alle, puun katveeseen. Halppa ei ensinnäkään mennyt sekaisin ihmisjäljistä mitä paikalla oli ristiin rastiin, vaan juoksi määrätietoisesti kohti maalia. Olipa vaan neiti niin nenänsä perässä että oli miltei törmännyt Marikaan. Ei ollut pikku Hoo huomannu, että maalimies jopa liikahti kun luuli, että tuli löydyksi. Sittempä tulikin ipanalle hetkeksi pieni tenkkapoo. Oli jotenkin hirmuisen sydäntälämmittävää ja ylpeydestäpursuvaa seurata, miten ipana hoisi tämän vaativan (ainaskin minusta näin alkutaipaleella) tehtävän. Nenä pystyssä se tepsutti talojen välissä olevaa lumiharjannetta ja välillä kuului kommentointina Vuh, askel askel, vuh askel askel vuh, kun ei saanut paikallistettua hajun lähdettä. Supermahtava oli seurata että homma ei mennyt riekkumiseksi, vaikka vähän itsestäänselvä asia ei ollutkaan niin kovin itsestäänselvä. En auttanut Haloa ollenkaan, sillä annoin sille mahkut selvittää asia itse. Sen verran kehotuksesta tehin, että siirryin aloituspaikkaan uudestaan, ettei H painostu. Sitten muutaman pikkukiepsautuksen kautta Halo löysi maalin ja ai että oli ylpeä ja taitava.

Kun viimeinenkin maali löytyi, otettiin etsintävaljaat pois niskasta ja alkoipa lumipallot maistumaan.

Tämä kerta oli jotenkin paljon hillitympi. Halo kuunteli, malttoi olla rauhassa ja teki hommia pillastumatta vaikka perille ei ihan heti päästykkään. Ehkä ensimmäinen vuoro koirapuhtaalla alueella edesauttoi tätä.

Seuraavalla kerralla on sitten minun ja Halon isompi vuoro. Halo ajatteli valloittaa Antarktiksen, minä ajattelin jotain vähän pienempää kokonaisuutta :D

<3