Äiskän lörpötellessä puhelimeen, ajettiin ainaki kahta sattaa kohti Leirikeskusta johon oltiin menossa hommiin. En oikein vielä tienny että mitä juttuja se Ä oli meille tuumaillu, mutta selvishän se paikan päällä. Se laitto Apin kii puuhun piiiiiiiitkällä narulla ja meikä sai olla irti. Outo akka kun rupes heti motkottaan siitä että kävin viemässä Apille keppiä ja sitte juoksin illistellen karkuun.. Sehä se jutun juoni just oli, kiusata veikkaa. Tosikko mikä tosikko.
Se leirikeskus oli täynä jottai nuoria ja kävin moikkaan kaikki läpi. Jokku tajus masumasujutun heti ja meikä oli heti että jea! Ekassa rastijutussa mitä Ä piti, olin nohevana apuna. Juoksin ristiin rastiin ja koetin ehtii aina sinne, minne ihmisetki. Mamma karjas välillä että HALO TAIKARUMPULA, pois alta ja mää luikin niitte nuorten helmoihin turvaan. Sitähä se mamma tarkotti, eikö :D
Apia aluks kismitti kun se oli kii ja mää sain kaiken huomion, mutta kyllä seki poat oli tyytyväinen loppupäivästä. Mamma siirteli meän hq:sia varjopuolelle auringon kääntymisen mukaan, joka tarkotti sitä että Api ylsi portaille enimmän päivää. Nuoret hengas useasti portailla ja Api oli ihan elviksenä, kö kaikki huomas vaan ja just sen. Emmä ollu pahana tai mustis, mä sain huomiota kun sit hajin ja en kyllä kauheesti jaksanu hakiakkaan. Sen sijaan hajin metsäneläviä.
Mamma loi muhun merkitseviä katseita kun meikä tsekkaili pihan laitamien myyränkoloja. Mun näköaisti huononi kovin siellä pihan reunalla ja en oikein ymmärtänyt loppupeleissä katseiden merkitystä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin en oikein kuullutkaan kunnolla, kun paikka oli täynnä rusakkokarkkeja ja poronappuloita. Oli niinko seisovapöytä, mutta mitäpä tuo kaksjalkanen siittä tietäsi. Koitin selittää että ihanko nakkeja kasvas sienien tilalla, mut ei se hokannu. No homma meni vähä niin että jos toi haukka ei vahtinu mua niin tavallaan niinko lipsahin aina alapihan puolelle ja rantatörmälle keikkuun niinku pääskyt.
Mamma hiilty tosissaan välillä kun meikä aina lipes sinne.. No lipeäähän sitä jos kerta maa viettää sinne alapihalle. Vuorotellen kuulu kauhia vislaus, että varmaan vastarannan variksetki tippu lennosta ja välillä sieltä taas kuulu HALOOOOOOOOOOOOOOOO. Emmä oo haloo, moon HALO, kaikkia yhellä kirjaimella. Ois pitäny taktikoija paremmin, sillä joutuin aika useasti kiinni. Tulin kyllä joka kerta kun äippä kuhtu, mutta viiiiiiiiiiveellä. Kai se otti nokkiinsa. Sit se kai helty, ku sain taas olla irti. Kaikki tykkäs meikästä ja myös velusta. Aika lepposta tää nuorisotyöntekeminen, olla vaan rapsutettavana ja haukkua kun Api haukku.
Välillä me sit painittiin velun kaa ja kaikki nauro meille. Pistettiin me läpälläkin maansiirtofirma HALO&HALO pystyyn ja kaivettiin monttu kiinaan. Joku nuori tosin juorus äipälle, joka tuli sit peittään sen. Ei se vaan sitä laskenu, että vastapa siittä oli silmän välttäessä kiva viskoo kuohkeet hiekat melkosella kaarella talon seinään :D
Mitähä muuta. Otti se meistä kuviakin, mutta ne on kännykässä eikä se tajuu et miten ne saa koneelle. Osaiskohan iskä auttaa? Loppu_13_tuntisesta työpäivästä meillä vähä ramas ja maattiin vierekkän hiekkakasan päällä. Oltiin kuulema lutusia, tiijä sitte tuosta.
Tultii kämpille, syötiin kumpiki mukisematta ja kumpiki kaajuttiin lennosta.
AINIIN!
Ihan paras juttu. Äippä koitti tehhä itestään merkkiväristä. Ei kerrota sille, mutta sen ohta ja kaula on palanu. Hahahahahaha
****
Pakotin äiskän hakeen muistikortin lukijan mummolasta että saahaan työkuvatki jutun jatkeeks.
Aamusta ko ajeltiin, paisto aurinko ja illasta ko ajeltiin takas, se paisto vieläki enemmän.
Paikan päällä äiti veti niille nuorille jottai juttuja ja sano mulle, että mee virittää valmiiks se sininen köysi. Juoksin kaks kilsaa mettään päin ihan varuilta, että jos joku nuori sattuu eksymään niin meikä tuntee paikat. Mua ei oikein näy tässä kuvassa kun just oon reissulla, tai no tarkemmin sanottuna mua ei kauheesti näkyny koko päivänä
Löysin mää sen köyen ja en kysyny neuvoja ko oon proo. Totesin vain "Että näinkö"
Luulin, että Äiti oli jättäny mulle makian pallon sinne kentän reunaan ja mää tietty vein sen Apille ja veettiin se millin palasiksi. Äiti kysy multa tosin myöhemmin, että onko näkyny keltasta palloo ja mää et; en oo kyllä just nyt viime aikoina nähny ja koitin samalla sutia pallon palasia mullan sekkaan. Mistä mä tiesin että se on yks ohjelmanumero kun musta vaan tuntu että siinä pallossa luki MUN nimi.
Mää kiristin Apin suojeleen mua ja maattiin siinä montun päällä ko sfinksit konsanaan
JA ko äiskän silmä vältti, tehtiin maansiirtohommia firmalle Halo&Halo. Ei me ihan Kiinaan päästy, mutta liki kuitenni
Siinä seiskan korvilla alko vähä tuntuu siltä, että vois vahtii vähä vaaterimmassa sitä kaivetun montun ylijäämää. Äiti nauro että mua muka väsyttää, mutta oispa nähny ittesä
Ilta meni sit melko lepposasti
Nii ja Sumu hei: Onkse pupunkakkakone niinko tommonen mitä mä tosta akkunasta vahin
***
toim. huom,
Syönnin jälestä Halo kippas lattialle ja siinä se edelleen makaa. Valjaitten asennuksesta sillä ei oo harmaintakaan haisua, puhumattakaan kuvaamisesta :)
Pikkurinsessa-kanttuvei
Kommentit